Itse teen lähes poikkeuksetta sunnuntai-iltana sen virheen, että ajattelen ehtiväni tekemään kaikki aamutoimet maanantaina vartissa ennen töihin lähtöä. Joka maanantaiaamuna kiroan itseäni siitä, etten voinut asettaa herätyskelloa soimaan edes puoli tuntia ennen lähtöä. Tuskin tulen ikinä oppimaan tuosta virheestä. Aina minä nimittäin kuitenkin ehdin töihin ajallani. Virhe ei ole tarpeeksi suuri.
Olen muutaman päivää tässä pohtinut, että mitkä virheet ovat muovanneet minusta tämmöisen, kuin nyt olen. Yksi suuri virhe tulee mieleen ajalta, jolloin täytin 18. Siihen asti olin ollut koko ikäni kiltti, muut huomioon ottava, enkä juonut alkoholia, vaikka silloin tuntui, että kaikki muut joivat. Tuo kaikki muuttui sinä päivänä, kun täytin 18 ja lähdin baariin. Huomasin saavani uskomattoman paljon uusia kavereita, kun lähdin noihin juottoloihin mukaan. Vähitellen pukeutumiseni muuttui muodikkaaksi, asenteeni yhä enemmän narsistiseksi ja absolutisteja katselin ihmetellen.
Vuosi tai puolitoista tuota aikaa kesti. Eräänä päivänä heräsin maailman kamalimmassa olotilassa. Tuo olo helpotti vasta illalla, enkä siihen asti pystynyt miettimään yhtikäs mitään. Lopulta kuitenkin kysyin itseltäni, olinko minä onnellinen. En ollut. Elämä tuntui loppujen lopuksi tuolloin hyvin tyhjältä ja muoviselta. Nyt kun ajattelen minua niinä päivinä, niin en edes tunnista itseäni. Lopetin klubeilla käymisen. Nämä ennen niin mukana olleet kaverit katosivat vähitellen, mutta ei minulla jäänyt heitä ikävä. Asiat, mitä heistä nykypäivänä tulee mieleen, on baarien pöydillä tanssiminen, merkityksettömät ihmissuhteet ja vessoissa oksentelu.
Tuo vuosi, niin muovinen kuin se olikin, sai minut kuitenkin tajuamaan, ettei minun kannata elää elämääni muiden mukaan. Kadun tuossa ajanjaksossa ainoastaan sitä, että kadotin silloin muutaman ennen minulle tärkeän kaverin. He olivat silloin viisaampia, eivätkä lähteneet tuohon hulluuteen mukaan. Samalla, kun minä ihmeissäni katsoin heidän absolutismiaan, he varmasti katsoivat minua säälien.
Elämässä on muutama suuri virhe, jotka varmasti lähes jokainen tekee. Ensimmäisenä tulee mieleen, että luottaa väärään ihmiseen. Itse olen tuon virheen tehnyt ja se on tehnyt minusta epäilevän. Tervehdin toki jokaista uutta tuttavuutta ilolla ja lähtökohtaisesti pidän heitä hyvinä ihmisinä. Siltikin minä epäilen. Minua oikeasti harmittaa se, että niin harva ansaitsee minun luottamukseni, koska oikeasti huomattavasti useampi sen ansaitsisi. Nyt, kun mietin, että kuinka moneen ihmiseen oikeasti luotan, niin luku on lähempänä viittä, kuin kymmentä.
Toinen suuri virhe lienee se, että rakastuu täysin väärään ihmiseen. Voisihan tämän käsittää tuon luottamuksen kanssa samaankin kastiin, mutta toisaalta ihminen voi luottaa toiseen olematta sen kummemmin rakastunut. Anyway, vanhana kun keinutuolissa istumme, niin lähes jokaiselta löytyy tämmöinen. Itse en ole vielä uskoakseni tätä kokenut. En ole edes varma, olenko ikinä rakastunut kehenkään. Ehkä. Ehkä tälläkin hetkellä olen, en osaa sanoa. Ja jos olen, niin tällä hetkellä on suuri vaara siihen, että hän on juuri tämä väärä ihminen. Hän on joko kaikista huonoin vaihtoehto, tai sitten kaikista paras. Tästä lienee syytä kirjoittaa joskus erikseen.
Kolmas suuri virhe: petä sinulle tärkeän ihmisen luottamus. Vastakohta tuolle ensimmäiselle. Luulen, että jokainen tulee jossain vaiheessa möläyttäneeksi tai tehneeksi vahingossa jotain, joka saa rakkaasi/ystäväsi tolaltaan. Se on valitettavaa, mutta niin vain tulee tapahtumaan. Kauheinta on, että me emme välttämättä edes tajua satuttaneemme jotakuta. Luulemme ehkä, että hän osaa suhtautua asiaan vitsillä. Eihän niin saisi olettaa, mutta oletamme kuitenkin. Luulemme tuntevamme ihmiset niin hyvin.
Onhan noita suuria virheitä varmaan enemmänkin, mutta nyt ei jaksa kirjoittaa enempää. Ehkä joskus osa 2 - virheiden paluu.
Olen tutustunut viime päivinä meille suomalaisille suht tuoreeseen internetpalveluun Netflixiin. Ja ah, kuinka loistava se onkaan. Napsauttelet vain, mistä lähtökohtaisesti tykkäät, ja tämä palvelu suosittelee sinulle todennäköisesti sopivia elokuvia ja sarjoja. Itse olen suuri psykologisten trillereitten ystävä ja niitä on tullut katseltua oikeastaan kaksi illassa. Pään saa kyllä täyttymään mitä hulluimmista ajatuksista. Unet ovat myös olleet sen mukaisia!
Peace, MH :)
