Tosiaan, eilen muistin tämän koko blogin olemassaolon, kun tuntematon lukija siitä minua muistutti. Sanotaanko näin, että vaikea tällä hetkellä keksiä, mistä alkaisi purkamaan menneitä muutamaa kuukautta.
Muutin hiljattain lähemmäs Helsingin ydinkeskustaa. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat palvelut ovat nyt sitten kävelymatkan päässä, joka toki sinänsä on erittäin mukavaa. Omaa rauhaakin saa yllättävän hyvin, jos siihen koen tarvetta. Ja aika usein koen.
 |
| Monin paikoin fiilis on ollut myös kuvankaltainen. |
Tavallaan minulle tapahtuu aika vähän asioita tällä hetkellä. Vietän valtaosan arkipäivistäni kirjastossa lukien lääketieteellisen pääsykokeisiin. Kirjastossa ei yllättäen tapahdu oikeastaan ikinä mitään erityisen jännittävää. Kevään kohokohta taisi tapahtua viereisessä pöydässäni istuneelle nuorukaiselle;
Hänellä oli korvatulpat korvissaan maksimaalisen keskittymisen takaamiseksi, sekä irtokarkkipussi pöydällä. Nuorimies sai sitten puhelun, joten hänen piti ottaa toinen korvatulppa korvastaan. Itselläni oli tauko menossa, joten huomasin hänen laittaneen korvatulppansa vahingossa irtokarkkipussiin. Mies siinä tokaisi nopeasti puhelimeen olevansa kirjastossa, eikä voi nyt puhua, joten puhelu loppui siihen. Tässä vaiheessa itse näin jo sielujen silmin, mitä tulee tapahtumaan. Miekkonen päätti pitää napostelutauon.
Siinä hän sitten otti kourallisen karkkia ja heitti ne suuhun. Ja kyllä, korvatulppa meni siinä mukana. Oli erityisen hauskaa seurata hänen ilmettään, kun hän tajusi, mitä tuli tehtyä. Kirjastojen käyttäytymiskoodistossa ei katsota hyvällä korvatulppien syljeskelyä keskellä lukusalia, joten mies joutui siitä poistumaan WC-tiloihin vain huomatakseen, että ne olivat huollossa. Hieman ripeämmällä askeleellä hän sitten poistui ulko-ovesta ja palasi viisi minuuttia myöhemmin jaffapullo kädessään. Itse koin suuria vaikeuksia naurun pidättelemisessä ja korvatulppamies taisi tämän huomata.
Siinä siis tarina, jota itse olen kavereilleni kertonut kevään ajan. Näin muuten kerrottakoot, että fysiikan opiskelu saa minut aina pohtimaan maailmankaikkeutta. Olen kehitellyt muutamia maallisia teorioitani, mutta jätän niiden kertomisen myöhemmälle ajalle.
 |
| Kuva @ michli.wordpress.com |
Ei tullut nyt varsinaisesti mikään syvällinen ja filosofinen teksti tästä, mutta ehkä ensi kerralla sitten! Kuten aiemmin totesin, niin intuitiolla mennään. Kevät on saapunut ainakin minun kotiovelleni ja sen herättämistä tuntemuksista riittää kyllä kerrottavaa.
Rakkaudentäyteistä keväänalkua teille kaikille - MH :)
Ps. Viime aikoina mieleni on vallannut ajatus kirjan kirjoittamisesta.
