Taas on tainnut tovi vierähtää viimeisimmästä kirjoituksesta. Paljon on tässä kevään-kesän taitteessa ehtinyt tapahtua, joten yritän jotenkin asiat purkaa tähän läppärin ruudulle.
| @ucdsb.on.ca |
Isoin juttu tietysti on ollut pääsykokeet. Lääkiksen kokeet meni omalta osaltani tosi huonosti. Olen yrittänyt lohduttautua siihen, että muillakin on ilmeisesti ollut vaikeuksia tämän vuoden testin kanssa. Eipä ole lohduttanut yhtään, sillä miksi löytäisin mitään iloa muiden epäonnesta? No, tuloksia ei ole vielä tullut, joten sikäli toivo elää. En puhu kyllä edes toivon kipinästä, sillä tässä tapauksessa hieman kytevä hiilenkekäle on lähempänä totuutta.
No ei se mitään, ensi vuonna uusiksi ja elämä jatkuu. Hain myös ammattikorkeakouluun sairaanhoitajan koulutusohjelmaan. Ne kokeet oli itselläni tiistaina ja uskoisin, että suoriuduin niistä ihan hyvin. Tarvitsisin noin kolmasosan koepisteistä, jotta pääsisin sisään oppilaitokseen. Kovasti haluan uskoa, että varsinkin ryhmäkeskustelu -osuus meni itseltäni hyvin. Pari tyhmää ajatuskatkoa tuli kirjallisessa osuudessa, mutta en panikoi.
Ensi vuosi toivottavasti menee siis opiskellessa kovemmin kuin koskaan. Minusta on ihanaa päästä vihdoin ja viimein 12 vuoden "perusopiskelun" jälkeen siihen oman alan opiskeluun kiinni. Olen ollut aina vähän huono opiskelemaan sellaisia asioita, jotka ei itseä kiinnosta. Tulevaisuudessa tuskin siis tulee jäämään enää motivaatiosta mikään kiinni.
Mutta se opiskelusta. Kesä on täällä! Voi kuinka tätä lämpöä ja vihreyttä osaakaan taas arvostaa talven jälkeen. Ja saan vielä viettää oikeastaan koko kesän vapaalla. Se tarkoittaa ainakin jonkinlaista festivaalirundia, joka alkaa kotikaupungistani Helsingistä Rock the Beach -festareilla. Jos pankkitili suo, niin Ruisrockin kautta matkaan Joensuuhun ja Ilosaarirockiin. Siinä riittää ainakin hetkeksi livemusiikkia, jota niin kovasti rakastan.
 |
| Rammsteinia odotan ehkä eniten koko kesältä! |
Festivaalimeiningin lisäksi tavoitteena olisi viettää kesämökillä aikaa mahdollisimman paljon. Silloin viimeistään unohdan kaikki arkihuoleni, kun pääsen perhokalastamaan. Tai kun pääsen hämärässä illassa kokoontumaan sukulaisten kanssa juhannuskokon äärelle. Ei noita fiiliksiä voita mikään.
Huhhuh, enempää en jaksa nyt pusertaa itsestäni irti. Olen kirjoitellut jonkun verran kirjaa, joten kirjoitusenergiaa ei ihan liikaa ole. Nyt ei liiku mielessä enää yhtään mitään, joten toivotan nyt jokaiselle lukijalle oikein hyvää kesää!
Rauhaa ja vähän hyttysiä, MH :)
