Ja niin kaikki muuttui?

Heips!

Olen jo pitkään miettinyt jonkinlaisen blogin aloittamista ja nyt se tuli sitten tehtyä. Onpahan muuten vaan tosi vaikeata keksiä, mistä aloittaa.

Aloitetaan nyt kuitenkin tämän blogin merkityksestä ja tarkoituksesta. Kirjoitan tätä ensisijaisesti itseäni varten. Olen aina ollut uskomattoman huono kertomaan päivittäisistä hajatelmistani ja kokemuksistani muille, joten ehkä ne on helpompi vain kirjoittaa. Ja ehkä tätä kautta ne on helpompi myös jatkossa kertoa. Pahoittelen siis sinulle lukijalle sitä, että tekstini ei ole tarkoitettu mahdollisimman huomiota herättäviksi tai mediaseksikkäiksi. Toki uskon, että päivän polttavista puheenaiheistakin tulee sananen sanottua, mutta voin jo tässä vaiheessa ilmoittaa, että esimerkiksi Big Brother ohjelman tapahtumista ei ole kattavaa tietopakettia tulossa. Lähinnä siksi, että ikinä en ole kyseistä sarjaa katsonut. Ehkäpä kuitenkin BB:sta ja sen vaikutuksesta tulee jossain yleisemmässä pohdinnassa kirjoitettua.

Mistä sitten tulen kirjoittelemaan? Vastaus on, että en tiedä. En edes tiedä, tulenko tämän jälkeen kirjoittamaan toista viestiä. Jos kuitenkin pitäisi arvailla, että mitä mahdollisesti tulee skriivailtua, niin luultavasti pohdintaa jokapäiväisestä elämästä ja sen havainnoista. Yleisesti myös mahdollisesti elämän tarkoituksesta ja tarkoituksettomuudesta. Zen-Buddhalaisuudesta ja meditaatiosta? Luultavasti myös musiikista, sillä se on aina ollut tärkeä osa elämääni. Muodista en toivottavasti tule kirjoittamaan, sillä se ei itseäni ole ikinä kiinnostanut. Enkä usko, että tulee kiinnostamaan tulevaisuudessakaan. Muotiblogejakin on nykyään kolmesataa tusinassa, jota en ymmärrä. Pukeutukaa niihin vaatteisiin, joista te itse diggaatte ja joissa teillä on hyvä fiilis..

Kuten ehkä huomaatte, niin minulla tuo ajatus saattaa hypätä ohuimmankin aasinsillan kautta ihan ohi alkuperäisen aiheen. Pahoittelen siis jo nyt, jos joskus teksti on sekavaa. Toivottavasti kirjoittaminen muuttuu ajan myötä selkeämmäksi ja johdonmukaisemmaksi. Lukihäiriötä minulla ei ole ikinä diagnosoitu, mutta voin jo nyt luvata, että kirotusvireitä on luvassa, älkää niistä välittäkö! (Syytän kuitenkin näppäimistöä)

Ehkä tässä pitää vielä lopuksi sanoa sana tai kaksi ihan siitä, millainen henkilö olen. Henkilöllisyyttäni en ainakaan heti tule paljastamaan, mutta kuvauksen perusteella joku ystävä/kaveri/tuntematon stalkkaaja saattaa minut tunnistaa. En kuitenkaan tule myöntämään mitään.
Anyway, olen tosiaan paljasjalkainen stadilainen. Helsingissä syntynyt ja kasvanut. Ikää on parinkymmenen vuoden verran. En ole koskaan ollut erityisen näkyvä persoona, koska en ole koskaan kokenut itseni esiintuomista tärkeänä. Suunnilleen 19 vuotta elämästäni yritin olla mahdollisimman "normaali". You know, käyttää elottomia vaatteita, puhua siitä mistä muutkin puhuvat ja varoa tekemästä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Sitten menin käväisemään armeijassa. Visiitti ei ollut kovin pitkä, mutta jotain minulle siellä tapahtui. En oikein itsekään tiedä mitä, mutta sen jälkeen tuntui, että elämää ei ole tarkoitettu elettäväksi näin. Siispä lakkasin olemasta "normaali". Nyt olen oma itseni, enkä ole koskaan ollut onnellisempi. Tuosta armeijareissusta tulee varmasti kirjoitettua joku kerta, ehkä koen itsekin jonkin Ahaa-elämyksen.

Varoituksena vielä sanon, että olen aina ollut kiinnostunut psykologiasta. Luvassa siis voi olla mitä kummallisimpia psykoanalyyseja omista ja muiden tekemisistä. En ole itse koskaan oikein pitänyt tästä puolesta itsessäni, kun yritän analysoida ja rationalisoida kaiken. Mutta sen kanssa elän ja on siitä silloin tällöin hyötyäkin.

Mutta nyt sanon peace out amigos, palaillaan sitten, kun palaillaan! Ja vaikka itseäni varten tätä kirjoitankin, niin jokainen kommentti on enemmän, kuin tervetullut.