Mikä "Moderni hippi"?

Sateista syysiltaa!

Arvaan, että jotakuta saattaa tämä minun nimimerkkini ihmetyttää/ihastuttaa/vihastuttaa. Ajattelin siis avata, että mitä tämän taakse kätkeytyy.

Ihan näin aluksi sanon, että en todellakaan ole samanlainen hippi, mitä 60-luvulla näkyi katukuvassa. En kävele paljain jaloin, enkä välttämättä käytä hampusta tehtyjä/kirpputoreilta ostettuja vaatteita. Suurin osa vaatteistani on ihan tavallisista vaateliikkeistä. Uskoisin silti, että ulkoisesti minut tunnistaa ainakin jollain tavalla hipihtäväksi; vaatteeni ovat usein värikkäitä, hiukseni ovat pitkät ja tykkään käyttää paljon ranne- ja kaulakoruja. Näin siis ulkoisesti.

Se, mitä hippiliikkeessä eniten ihailen, on ajatus pasifismista ja rakkaudesta muita kohtaan. Mun mielestä ei ole mitään kauniimpaa ajatusta, kuin maailma, jossa kaikki olisivat lähtökohtaisesti ystäviä keskenään. Jossa ei tarvitsisi ennakkoluuloisesti suhtautua jokaiseen vastaantulijaan. Tiedostan toki, että tämmöistä maailmaa ei kaikkien todennäköisyyksien mukaan tulla ikinä näkemään. Niille kaikille, jotka tuosta jaksavat minua muistuttaa, sanon kuitenkin; "Mitä useampi näin ajattelee, sitä lähempänä sitä maailmaa ollaan". Ja minä haluan olla yksi niistä, jotka ajattelee näin. Lähtökohtaisesti, kun kohtaan uuden kulkijan, puhuttelen häntä ystävänä. Jos tämä toinen osapuoli sitten vastaakin kylmästi tai selvästi yhteistyöhaluttomaan sävyyn, niin annan heidän olla. He ovat valinneet toisen tien, eikä ole minun asiani yrittää heitä sieltä käännyttää. Silloin syyllistyisin itse ihan samaan riidanhaastamiseen.

En siis todellakaan ole radikaali ihminen. En tunnusta kuuluvani mihinkään puolueeseen, liikkeeseen tai muuhun järjestöön, jossa kaikilta jäseniltä vaadittaisiin samojen aatteiden tunnustamista. Koska eihän koskaan kahdella ihmisellä voi mitenkään olla täsmälleen samanlaiset arvot ja ajatukset. Minä poimin muiden ihmisten aatteita ja mietin sitten, sopivatko ne omaan arvomaailmaani. Jos eivät, niin jätän ne sikseen. Ja jos ne melkein sopivat, niin sitten muokkaan ne itselleni mieluisiksi, ja annan tämän toisen ihmisen ajatella sen hieman eri tavalla. Jotkut ajatukset hyväksyn ihan sellaisinaan, jos ne ovat mielestäni oikeita. Onhan maailmassa loppujen lopuksi uskomaton määrä fiksuja ihmisiä hienoine ajauksineen, joita ei vain ole itse tullut ajatelleeksi.

Tunnustaudun myös aikamoiseksi luonnonlapseksi. Ei ole hienompaa kokemusta, kuin keväinen, hämärtyvä ilta keskellä metsää. Silloin oikein aistii, miten pitkältä tuntuneen, elottoman talven jälkeen luonto herää taas henkiin. Meditoimisestakin saa jotenkin vieläkin enemmän irti, kun ympärillä vallitsee elinvoima ja positiivisuus. Olen vieläpä sen verran onnekas, että oma lähimetsä on ihan tuossa muutaman kilometrin päässä. Helsingissä näitä paikkoja ei liikaa kuitenkaan ole.

Tästäkin huolimatta pidän myös tietokoneista ja teknologiasta. Internet kuitenkin on lähes loputtoman tiedon lähde, loistava paikka pitää muihin yhteyttä ja verraton mesta löytää kaltaisiaan ympäri maailman. Netti on myös helpottanut uusien indie-artistien löytämistä. Itse olen musiikin suurena ystävä saanut tästä paljon iloa. Se käänteentekevä kohta internetin kanssa on, että miten sitä osaa käyttää. Siihen maailmaan ei saa imeytyä, eikä koko todellisuus saa netin varaan joutua. Se raja pitää löytää jostain. Ihan niin kuin kaiken muunkin teknologian kohdalla. Lääketieteen kehittyminen on pääasiassa mun mielestä tosi positiivinen juttu. Ydinvoiman kehittäminen vaihtoehtoisten energiamuotojen sijaan taas on negatiivista.

Siispä, paremman nimen puutteessa kutsun itseäni moderniksi hipiksi. Mielummin sanoisin vain, että olen oma itseni, mutta ihmisiä kiinnostaa kuitenkin aina tietää, millainen se "oma itsensä" oikein on. En osaa itse itseäni ihmisenä paremmin tiivistää, olen Moderni Hippi.

Rauhaa ja rakkautta, ihmiset.